maanantai 19. maaliskuuta 2018

VINKIT, KUN TREENITAUKO YLLÄTTÄÄ! Suunnistajan harjoittelua ajatellen.



Kyllä se totuus huippusuunnistajan elämästä on niin, että treenien onnistuttaessa, tavoitteiden toteutuessa sekä menestyksen makua saataessa on loistavaa olla suunnistaja. Tuolloin ei pienet rakot tai huonommin piirretty kartta aiheuta purnauksia vaan kaikki on ymmärrettävässä muodossa. Onnistuessaan inhimillisyyskin saa loistavamman otteen.  Mutta mitä silloin, kun osa tai kaikki menee päin mäntyä? Miten sinne menoa voi suunnistaja itse välttää tai miten sieltä voi yhtä vähvana palata? 
Huippusuunnistaja elää monien paineiden keskellä. On tulostavoitepaineita, on talouden kanssa painimista, on aikataulupaineita, on tieto-taitopaineita, on kisapaineet, on loukkaantumis-ja sairaudenpelkopaineet, on sosiaaliset paineet...
Urheilijan elämä on kokonaisuus, jossa jokainen asia vaikuttaa toiseen ja loppujen lopuksi siihen tärkeimpän eli pääkoppaan.  Aikamoinen vahvapää saa olla, jos ei reagoi millään lailla vastoinkäymisiin. Saa myös olla aikamoinen 'cool'-pää, jos ei saa lisäflowta onnistuneista lähtökohdistaan. Mutta miten suunnistajan kannattaa toimia, jotta saa asiat kondikseen? Huolehtia hyvinvoinnistaan unen, ravinnon ja levon osalta, on kiinnostunut harjoitteista mitä tekee ja miksi tekee, harjoittelee tulevaa ennakolta, asettaa itse saavutettavat realistiset tavoitteet, on armollinen itseään kohtaan, löytää kiinnostuksen aiheita myös urheilun ulkopuolelta, aikatauluttaa ja suunnittelee mikroharjoittelun ainakin muutamia viikkoja etukäteen ja tietää, millaisin taloudellisin ehdoin on kykenevä harjoittelemaan.  Aikatauluttaminen ja lepo tulevat enemmän merkityksellisimmiksi, jos urheilija tekee töitä harjoittelun ohella. Ylikuormittuminen on suunnistajalle (niin kuin yleensä kestävyysurheilijalle) se uhka, johon voi hyvin paljon itse vaikuttaa. Jos on esimerkiksi vuodesta toiseen junnannut ja haalinut tuntimääriä mitä ihmeellisempien yhdistelmätreenien  (esim.fillarille treeniin, treeni metsässä, fillarilla takaisin.....ja ehkä jo aamulla juostu töihin. Argh!) voisi olla aika kokeilla yhden kauden verran upsidedown-harjoittelua eli tuntimäärät puoleen ja panostaa määrän sijasta laatuun. Saman kaavan pyörittäminen on joskus vain pelkkää ajanhukkaa, josta saa palkaksi pahan mielen, sairastumisia tai kipeitä paikkoja.




Varmasti jokaisen urheilijan suurin toive on saada harjoitella terveenä, ilman flunssajaksoja tai vammoja. Ehjä treenikausi vaikuttaa fyysiseen kuntoon, mikä taas vaikuttaa itsetuntoon eli juuri siihen pääkoppaan. Onko se aina niin, että sairastuminen vie urheilijan oravanpyörään, josta ei nousta hetkessä. Ei ole! Tässä muutamia vinkkejä, joilla vältät sairastumisen tai saat itsetuntosi pysymään vahvana tauon jälkeenkin.

1. Sairastumiset kuuluvat elämään. Flunssia tulee ja meneee. Jokainen urheilija kohtaa niitä. Toki osa useammin kuin toinen. Muista, että väsyneenä olet alttiimpi sairastumiselle. Pidä ennemmin yksi lepopäivä enemmän, jotta palaudut riittävästi treeneistä. Siis kunnon lepopäivä!! Ei treenin treeniä!!

2. Muista syödä riittävästi ja monipuolisesti. Hae itsellesi sopivan tuntuinen ruokavalio. Nyt elämme jos jonkinlaisten ruokavaliobuumien kautta. Hienoa, että tarjotaan erilaisia mahdollisuuksia, mutta muista aina, että kestävyysurheilija tarvitsee riittävästi ruokaa, puhdasta kotiruokaa.

3. Lepo. Muista huilata riittävästi sairastumisen jälkeen. Pari ekstralepopäivää tekee takuulla ennemmin hyvää kuin haittaa. Älä koskaan harjoittele tai kilpaile sairaana. Ei ole kyllä järkeäkään liikkua kisamielessä, sillä tuskin heikkovoimaisena, pikkuisen epävarmana tai fyysisesti alavireisenä parhaaseen suoritukseen kykenisit.

4. Tauon jälkeen pikku hiljaa harjoittelun makuun. Ensimmäinen treeni tauon jälkeen on aina hyvä tehdä omatoimisesti.

5. Nauti lepopäivistä. Toki sairaana olo ei ole mukavaa, mutta jos tauon aikana olo on ok, niin tee silloin kaikkea muuta, jota treenatessa et ehdi. Tapaile kavereitasi, matkusta, shoppaile, katso leffoja ...varmasti meillä jokaisella on muutakin kuin urheilu. 

6. Korvaava harjoittelu on syytä aloittaa vasta, kun on ekaksi kokeiltu pelkkä lepo. Mikä sitten olisi paras laji korvaavaan harjoitteluun? Tuossa onkin kinkkinen kysymys. Jos aivan tottumattomana ja tekniikoita hallitsemattomana hyppää uuden lajin kelkkaan mukaan, on riski saada uusia rasitusvammoja. Korvaava laji on ehdottomasti pohdittava tarkkaan sekä harjoittelumäärät muutettava korvaavan lajin kaltaisiksi.

7. Vastustuskyky on hyvä kyky. Flunssakammoisuus on hyvä nostaa hattutelineelle harjoituskaudella. Tarkoitan, ettei kannata olla hullun lailla peloissaan pöpöistä.
Älä hae kuitenkaan tarkoituksella itsellesi flunssia juuri ennen tärkeitä kisoja. 

8. Opettele unohtamaan koetut vaikeudet.  Älä jää kiinni menneisiin vaan katso eteenpäin.

9. Meidän lajissamme voi satsata taitoon, kun fysiikka hakee paikkaansa. Ole itsevarma, älä selittele etukäteen. Teknisesti hyvällä suoritukselle voit ylittää jopa itsesi;)

10. Muista, että olet monen nuoren esikuva. Jos olet niin hassu, että harjoittelet tai kilpailet sairaana, on fiksua pitää se tieto itsellään. Ei anneta kuvaa nuoremmille, että on tervettä urheilla sairaana.

11. Jos olet urheilijan vanhempi tai huoltaja, kannusta urheilijaa palautumaan ja lepämään. Kisoja tulee ja menee. Sinun tehtäväsi on helpottaa urheilijan ristiriitaista oloa tai epävarmuutta. Joskus ulkopuolisen tekemä päätös esim. kilpailemattomuudesta tuo urheilijalle kevyen olon. 

12. Itseluottamus. Kun sisäistät ja hyväksyt vastoinkäymiset, on paluu kilpailukentille helpompaa. Tavoitteiden asettelu kannattaa tehdä uusiksi, jos harjoituskausi on ollut katkonaisempi. Ei se kuitenkaan estä menestymistä. Tavoitteet on luotu rikottaviksi.



Kirjoitinko itsestäänselvyyksiä? En. 

Pipo päähän, vaihtovaatteet nopsaan ylle, kevätkisojen loppuverkat voi kylmällä kelillä jättää kotipoluille....
Käytetään maalaisjärkeä!

Mukavaa suunnistuskevättä!



Reeta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti